Anthony Pettis
| Anthony Pettis | |
|---|---|
.jpg) Pettis 2016. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. tammikuuta 1987 Milwaukee, Wisconsin |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | Showtime |
| Aktiivisena | 2007– |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 70 kg |
| Painoluokka |
kevytsarja (2007–) höyhensarja (2016) välisarja (2008, 2019–) |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | taekwondo, brasilialainen jujutsu, thainyrkkeily[1], capoeira |
| Seura | Roufusport MMA Academy |
| Tilastot | |
| Ottelut | 35 |
| Voitot | 24 |
| – tyrmäyksellä | 11 |
| – luovutuksella | 7 |
| – päätöksellä | 6 |
| Tappiot | 11 |
| – tyrmäyksellä | 2 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 7 |
Anthony Paul Pettis (s. 27. tammikuuta 1987 Milwaukee, Wisconsin) on yhdysvaltalainen kevytsarjan vapaaottelija ja taekwondoin. Hän on otellut PFL:ssä vuodesta 2021 alkaen. Pettis on voittanut UFC:n ja WEC:n kevytsarjan mestaruudet.
Varhaiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis syntyi Milwaukeessa Eugene Pettis Juniorille ja Annette Garcialle. Hän varttui samaisessa kaupungissa vanhemman veljensä Rayn nuoremman Sergion kanssa. Pettisin suku on lähtöisin Puerto Ricosta ja Meksikosta.[2] Hänen isoisänsä Eugene Perez muutti sukunimensä enemmän englannin kieliseen muotoon Pettis välttääkseen syrjintää.
Pettis aloitti kamppailulajien harjoittelemisen taekwondolla ollessaan 5-vuotias.[3] Sittemmin hän on saavuttanut 3. danin mustan vyön. Hän on vapaaottelun myötä harjoitellut myös thainyrkkeilyä ja brasilialaista jujutsua, josta hänellä on ruskea vyö.[4]
Vapaaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis aloitti vapaaottelu-uransa tammikuussa 2007 GFS:ssä. Hän voitti ensimmäisen ottelunsa tyrmäyksellä 24 sekunnissa Tom Erspameria vastaan. Pettis saavutti lopulta GFS:n kevytsarjan mestaruuden voitettuaan mestaruusottelussa Sherron Leggettin hajaäänin. Pettis puolusti mestaruuttaan voitokkaasti kahteen otteeseen Jay Ellistä ja Gabe Walbridgea vastaan.
WEC (2009–2010)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pettis siirtyi WEC-organisaatioon, jossa hän otteli ensimmäisen kerran WEC 41 -tapahtumassa kesäkuussa 2009 Mike Campbellia vastaan. Pettis voitti ottelun ensimmäisessä erässä triangelikuristuksella. Pettis kärsi lopulta ensimmäisen tappionsa seuraavassa ottelussa Bart Palaszewskia vastaan hajaäänin. Pettis voitti seuraavat kolme ottelua peräkkäin, joista Danny Castilloa vastaan hänet palkittiin Illan tyrmäys bonuksella, voitettuaan Castillon ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä. Shane Rolleria vastaan puolestaan Pettis voitti luovutuksella, joka myös palkittiin Illan luovutus bonuksella.
Kevytsarjan mestaruus (2010)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis pääsi ottelemaan kevytsarjan mestaruudesta voitettuaan viimeiset kolme ottelua kahden bonuksen kera. Hallitseva mestari Benson Henderson oli puolustanut sitä ennen mestaruutta kerran. Kaksikko kohtasi WEC 53 -tapahtumassa 16. joulukuuta 2010, jolloin Pettis voitti viisieräisen kamppailun tuomariäänin. Kamppailun kohokohdaksi nousi Pettisin näyttävä potku, kun hän ponnisti oikealla jalalla kehän verkosta ilmaan ja potkaisi Hendersonia samalla jalalla päähän.[5]
UFC (2011–2020)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis siirtyi UFC:hen WEC:n yhdistyessä UFC:hen. Hän otteli avausottelussaan Clay Guidaa vastaan The Ultimate Fighter: Team Lesnar vs. Team dos Santos Finale -tapahtumassa kesäkuussa 2011. Pettis hävisi ottelun tuomariäänin. Lokakuussa 2011 Pettis sai vastaansa Jeremy Stephensin, jonka hän voitti hajaäänin.
Vuodet 2012 ja 2013 sujui Pettisin kannalta vakuuttavasti. Hän voitti ensin Joe Lauzonin tyrmäyksellä UFC 144 -tapahtumassa, joka palkittiin Illan tyrmäys bonuksella. Sama toistui tammikuussa 2013 Donald Cerronea vastaan, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Pettis palkittiin toisen kerran peräkkäin Illan tyrmäys bonuksella.
Kevytsarjan mestaruus (2013–2015)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis sai tilaisuuden otella kevytsarjan mestaruudesta Benson Hendersonia vastaan 31. elokuuta 2013. Henderson oli puolustanut sitä ennen mestaruuttaan kolmesti. Kamppailu käytiin UFC 164 -tapahtumassa, jossa Pettis voitti mestaruuden käsilukolla ensimmäisessä erässä, noin minuutti ennen erän päättymistä. Se oli samalla toinen kerta, kun kaksikko kohtasi toisensa. Edellisen kerran he ottelivat WEC-organisaation kevytsarjan mestaruudesta, jolloin Pettis voitti mestaruuden Hendersonilta tuomariäänin.
Pettis puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan 6. joulukuuta 2014 Gilbert Melendeziä vastaan. Kamppailu käytiin UFC 181 -tapahtumassa. Pettis onnistui puolustamaan mestaruuttaan voitettuaan kamppailun luovutuksella toisessa erässä.[6]
Pettis puolusti toisen kerran mestaruuttaan 14. maaliskuuta 2015 Rafael dos Anjosia vastaan. Kamppailu käytiin Dallasissa, UFC 185 -tapahtumassa. Pettis hävisi kamppailun tuomariäänin ja menetti mestaruutensa.
Tappion jälkeen Pettis kohtasi Eddie Alvarezin tammikuussa 2016 ja hävisi kamppailun hajaäänin.[7] Pettisin tappioputki sai jatkoa huhtikuussa 2016, kun hän hävisi Edson Barbozalle myös tuomariäänin.
Siirtyminen höyhensarjaan (2016)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmen tappion jälkeen Pettis ilmoitti kesäkuussa 2016 siirtyvänsä painoluokkaa alemmaksi.[8] Hän sai ensimmäiseksi vastaansa Charles Oliveiran. Elokuussa 2016 käyty kamppailu päättyi Pettisin voittoon luovutuksella kolmannessa erässä.[9]
Joulukuussa Pettisin oli määrä otella Max Hollowayta vastaan UFC 206 -tapahtumassa. 26. marraskuuta ilmoitettiin heidän välisestä kamppailusta tulleen tapahtuman pääottelu, jossa käydään höyhensarjan tilapäisestä mestaruudesta. Alkuperäisen pääottelun oli tarkoitus olla Daniel Cormier vastaan Anthony Johnson, mutta Cormierin loukkaannuttua ottelu peruttiin.[10] Punnituksissa Pettis kuitenkin painoi sallitun painorajan yli ja menetti näin mahdollisuutensa voittaa tilapäismestaruuden. Vaikka hän voittaisi kamppailun rikkeen johdosta Pettisille ei myönnetä mestaruutta.[11] Pettis hävisi kamppailun kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä. Ottelun jälkeen hän ilmoitti ettei kykene enää ottelemaan höyhensarjassa painonpudotuksen ollessa liian hankalaa hänelle.[12]
Paluu kevytsarjaan (2017–2018)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis palasi kahden höyhensarjan ottelun jälkeen takaisin kevytsarjaan ja otteli heinäkuussa 2017 Jim Milleriä vastaan. UFC 213 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi Pettisin voittoon tuomariäänin (30-27, 30-27, 30-27). Marraskuussa hän otteli Dustin Poirieriä vastaan. Pettis hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä loukattuaan kylkiluunsa ottelun aikana.
Pettisin oli määrä otella seuraavaksi huhtikuussa 2018 Michael Chiesaa vastaan Brooklynissa, mutta kaksikon välinen ottelu jouduttiin perumaan Chiesan saatua vamman kasvoihinsa. Chiesa oli linja-autossa ikkunan vieressä, kun Conor McGregor rikkoi sen ja lasinsirut aiheuttivat pahanlaatuisia haavoja. Pettis oli saada pian uuden tilaisuuden otella kevytsarjan mestaruudesta samassa tapahtumassa, kun Khabib Nurmagomedovin vastustajat joutuivat jättämään vuoron perään mestaruuskamppailun väliin. Pettis suostui ottelemaan mestaruudesta, mutta sopimusta ei saatu UFC:n kieltäydyttyä maksamaan Pettisin pyydettyä miljoonan dollarin palkkiota ottelusta. Heinäkuussa Pettis kohtasi Chiesan, kun kaksikon ensimmäinen ottelu ei toteutunut. Pettis voitti ottelun luovutuksella toisen erän alussa. Lokakuussa Pettis kohtasi entisen UFC:n tilapäisen kevytsarjan mestarin Tony Fergusonin Las Vegasissa. Tasainen kamppailu sai päätöksensä toisen erän loputtua, kun Pettisin kulmamiehä ollut valmentajansa Duke Roufus päätti keskeyttää ottelun murtuneen käden vuoksi.[13]
Välisarja ja kevytsarja (2019–2020)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis ilmoitti tammikuussa 2019 ottelevansa myös välisarjassa, jossa hän otteli edellisen kerran 2008. Hän kohtasi entisen välisarjan mestaruuden haastajan Stephen Thompsonin UFC Fight Night: Thompson vs. Pettis -tapahtumassa maaliskuussa 2019. Pettis voitti ottelun tyrmäyksellä toisessa erässä, josta hänet palkittiin illan suoritus bonuksella.[14] Elokuussa Pettis kohtasi välisarjan ottelussa Nate Diazin. UFC 241 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi tappioon tuomariäänin (27–30, 27–30, 28–29).[15]
Pettis palasi seuraavassa ottelussa takaisin kevytsarjaan kohdattuaan tammikuussa 2020 Carlos Diego Ferreiran. UFC 246 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi tappioon jäätyään Ferreiran takakuristukseen toisen erän alussa.[16] Pettis kohtasi toukokuussa 2020 välisarjan ottelussa Donald Cerronen. Ottelu käytiin UFC 249 -tapahtumassa, jossa hän voitti ottelun tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28). Joulukuussa Pettis kohtasi Alex Moronon välisarjan ottelussa, jonka hän voitti tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28).[17]
PFL (2021–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettisin sopimuksen loputtua UFC:ssä hän siirtyi vapaana-agenttina PFL:n 23. joulukuuta 2020 tehtyään moniotteluisen sopimuksen. Pettis kohtasi Clay Collardin huhtikuussa 2021 PFL 1 -tapahtumassa. Hän hävisi avausottelunsa tuomariäänin (27–29, 27–29, 28–29).
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kevytsarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)
- Illan tyrmäys (kahdesti, vs. Joe Lauzon, Donald Cerrone)
- Illan luovutus (kerran, vs. Benson Henderson)
- Illan suoritus (kerran, vs. Gilbert Melendez)
- Vuoden luovutus (2013, vs. Benson Henderson)
World Extreme Cagefighting
- Kevytsarjan mestaruus (kerran)
- Illan tyrmäys (kerran, vs. Danny Castillo)
- Illan luovutus (kerran, vs. Shane Roller)
- Illan ottelu (kerran, vs. Benson Henderson)
Gladiators Fighting Series
- Kevytsarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettis äänestettiin syksyllä 2014 General Millsin Wheaties aamiaismuropaketin kanteen. Hänestä tuli samalla ensimmäinen kannessa esiintynyt UFC mestari, mutta tuotteen tullessa myyntiin alkuvuodesta 2015 Pettis oli jo menettänyt mestaruutensa Rafael dos Anjosille.[18]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anthony "Showtime" Pettis MMA-Core Viitattu 8.7.2013 (englanniksi)
- ↑ 5 Minutes With Anthony Pettis (Arkistoitu – Internet Archive) fightmagazine.com 6.12.2010 Viitattu 29.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Anthony Pettis: It Started with Taekwondo mma-core.com 8.12.2014 Viitattu 29.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Anthony "Showtime" Pettis UFC.com Viitattu 30.11.2017 (englanniksi)
- ↑ Anthony Pettis' Kick and the Best Finishing Moves in MMA History bleacherreport.com 17.12.2010 Viitattu 28.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Champ Anthony Pettis vs. Rafael dos Anjos headlines UFC 185 in Dallas mmajunkie.com 4.1.205 Viitattu 29.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Video: Watch Eddie Alvarez book his title shot with decision win over Anthony Pettis mmajunkie.com 13.6.2016 Viitattu 29.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Anthony Pettis dropping to featherweight, hopes for August debut mmafighting.com 8.6.2016 Viitattu 28.9.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC on FOX 21 results: Anthony Pettis shocks Charles Oliveira with third-round guillotine choke mmajunkie.com 27.8.2016 Viitattu 29.9.2016 (englanniksi)
- ↑ Max Holloway vs. Anthony Pettis for interim title now slated for UFC 206 main event mmafighting.com 26.11.2016 Viitattu 27.11.2016 (englanniksi)
- ↑ Anthony Pettis reacts to missing weight for first time in career: 'My body just gave out' mmafighting.com 9.12.2016 Viitattu 10.12.2016 (englanniksi)
- ↑ Anthony Pettis headed back to 155 after ‘they literally had to pull me out of the sauna’ before UFC 206 mmafighting.com 11.12.2016 Viitattu 11.12.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC 229 play-by-play and live results mmajunkie.com Viitattu 7.10.2018 (englanniksi)
- ↑ UFC Nashville bonuses: Anthony Pettis rewarded for early Knockout of the Year candidate mmafighting.com 24.3.2019 Viitattu 4.12.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC 241 results, highlights: Nate Diaz picks apart Anthony Pettis for win in return to action cbssports.com 18.8.2019 Viitattu 4.12.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC 246 Results: Carlos Diego Ferreria Spoils Anthony Pettis’ Return to Lightweight cagesidepress.com 18.1.2020 Viitattu 4.12.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC Vegas 17: Anthony Pettis Has Late Surge to Secure Win Over Alex Morono cagesidepress.com 19.12.2020 Viitattu 20.12.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC champ Anthony Pettis to get Wheaties box cover sports.yahoo.com 4.9.2014 Viitattu 30.11.2017 (englanniksi)
|
2000-vuosikymmen: Gilbert Melendez (2004)Gabe Ruediger (2004–2006) Hermes Franca (2006)Rob McCullough (2007–2008)Jamie Varner (2008–2010) |
2010-luku: Benson Henderson (2010)Anthony Pettis (2010) |
|
2000-vuosikymmen: Jens Pulver (2001–2002)Sean Sherk (2006–2007)B. J. Penn (2008–2010) |
2010-luku: Frankie Edgar (2010–2012)Benson Henderson (2012–2013)Anthony Pettis (2013–2015)Rafael dos Anjos (2015–2016)Eddie Alvarez (2016) Conor McGregor (2016–2018) Habib Nurmagomedov (2018–2020) |
2020-luku: Charles Oliveira (2021–2022)Islam Mahatšev (2022–) |
